Ruhtinas ILO on virtuaalihevonen

Saavutukset

KTK-II palkittu 05.01.2014 (70p)
YLA1 palkittu 20.03.2014 (96p)
SLA-I palkittu 15.01.2014 (96p)
KRJ-II palkittu 15.10.2013 (96p)

Täyttänyt 3v 21.07.11
Täyttänyt 8v 21.03.13

REK.NRO VH13-018-0138
SYNTYMÄAIKA 21.04.2011
KASVATTAJA Ilomantsi
OMISTAJA Mustholma (VRL-04571)
ROTU, SP Suomenhevonen, ori
VÄRI, SÄKÄ Rautias, 160cm
PAINOTUS Koulu/estepainotus
KOULUTUSTASO HeA, re 90cm

Luonne

Ruutia ei aina "uljaaksi" kouluratsuksi uskoisi. Ei ainakaan silloin, kun se yrittää kavuta hoitajansa syliin kuin pikkukoira, tai kun se seurailee lammasmaisesti tallin pikkuponia Tonia, joka kiskoo Ruutia haassa riimusta perässään edestakaisin. Ruuti vain lönköttää perässä nöyrästi. Samanlainen hempeilijä se on oikeastaan kaikkia kohtaan.

Hoidettaessa Ruuti tahtoo halin. Se haluaa syliin, rapsutuksia ja hoitajansa viereen nukkumaan illalla. Ori yrittää varmistella saavansa tuon kaiken hukuttamalla harjaamista yrittävän hoitajarassukan lempeydellään. Ruuti pussailee puhaltelemalla kauranhuuruisia hönkäyksiä hoitajan käsivarsille, ja juttelee iloisesti koko ajan. Minkäänlaisia kieltoja se ei ole ymmärtävinään, vaan hoitajan on työnnettävä hevosen pää pois tieltä harjaillessaan. Kavioita puhdistettaessa Ruuti onkin sitten yliavulias. Se nostaa jalan valmiiksi ja pitää sitä nätisti ylhäällä. Samaan aikaan se yrittää katsoa hoitajan selän ylitse, että mitä sen jalalle oikeastaan tehdään. Joskus ori kurkottelee liikaa ja joutuu nykäisemään jalkansa vapaaksi jottei kaatuisi hoitajan päälle. Tätä tapahtuu kuitenkin harvoin, ja tallin isännän neuvo tämän ennaltaehkäisemiseen on tuupata hevosta rystysillä kylkeen jo kun se suunnittelee aloittavansa nojailun. Niin se saa pidettyä tasapainonsa - ja kannateltua jalkaansa ylhäällä. Ruutin avuliaisuudesta jalkojensa suhteen ei ole pelkkää hyötyä. Sen kavio kimmahtaa maasta ylös silloinkin, kun pitäisi laittaa suojat tai pintelit jalkoihin. Ori toki laskee jalkansa, kun sitä polven yläpuolelta koskettaen kehottaa, mutta unohtaa taas pian ja yrittää olla avuksi uudelleen. Ruutia ei saa jättää yksin satula selässään. Se on niin helppo ja kiltti satuloitava, että se tekee mieli vain varustaa ja jättää odottamaan ratsastajaa hetkeksi. Ori tosiaan on rauhallinen satulaa ja suitsia laitettaessa, mutta heti kun hoitajan silmä välttää, se ryhtyy räpeltämään varusteidensa kanssa. Se työntelee kuolaimia edestakaisin, kiskoo jalustimia, yrittää pyydystää suuhunsa omia ohjiaan, heiluttelee päätään saadakseen ohjat putoamaan kaulaltaan... Kun Ruuti tuli tallille, tästä ei tiedetty. Se jätettiin kerran varustettuna odottamaan kunnes ratsastaja hakee kypärän. Ori oli jotenkin onnistunut solmimaan itsensä jalustinhihnaan ja odotteli nolona, joskin kuitenkin hyvin rauhallisena jotta joku pelastaisi sen.

Tallin emäntä kuvailee tätä ratsua anteeksi että olen olemassa -hevoseksi. Nöyrä Ruuti onkin heti lämmittelystä alkaen. Se ei testaile ratsastajan kuria tai muutenkaan pelleile, vaan tekee heti niin kuin käsketään. Ori on herkkä avuille ja motivoitunut tekemään niin kuin käsketään. Raippaa tai muitakaan ylimääräisiä apuvälineitä sen kanssa ei tarvita. Koulutreeneissä on muistettava ottaa rauhallisesti. Ruuti yrittää aina parhaansa eikä kestä epäonnistumisia. Jos se tekee vahingossa väärin ja huomaa sen, se ei jaksa enää yrittää uudelleen. Epäonnistuttuaankin ori tottelee käskyjä, mutta menee vähän sinnepäin eikä reippaasti ja kunnollisesti. Ruuti onkin vaikea koulutettava, koska sen ei saa koskaan antaa huomata epäonnistumisia. Onneksi mokat kuitenkin johtuvat yleensä ratsastajasta, onhan Ruuti niin taitava, ja monia epäonnistumisia ollaan saatu ehkäistyä etsimällä Ruutille taitava, selkeitä apuja antava ratsastaja. Ruutihan osaa sinänsä hypätä, mutta estepainotteinen se ei ole. Esteradalla nimittäin ei orin mahdollisia epäonnistumisia voi millään pimittää siltä. Se huomaa, jos puomi putoaa, eihän se tyhmä ole. Samaten se huomaa, jos sen kavio koskettaa vahingossa puomia hypätessä ja kuvittelee pudottaneensa puomin. Maastoesteillä ja ylipäätään sellaisilla esteillä, jotka ovat kiinteitä, kuten muurit, ori on rennompi. Se tietää, ettei niistä voi pudota osia. Kun hevonen on rennompi, se myös hyppää varmemmin eikä edes hipaise esteitä. Ruuti pääsee melko usein maastoilemaan. Sen kanssa on rentouttavaa mennä, koska se ei juurikaan säpsähtele, rynni tai keksi tuhmuuksia. Naapurin räksyttävää vahtikoiraa ori pelkää, mutta ratsastajat tietävät koiran kyllä olevan aina ulkona. He osaavat varautua Samun joka kerta tekemään sivuloikkaan, joten se ei haittaa. Muita koiria ori ei pelkää, elleivät ne hauku yllättäen.

Kisatilanteessa Ruuti on vähän normaalimpi hoidettava kuin kotona. Sillä ei ole niin kiire hoitaa hoitajaansa, kun sen ympärillä tapahtuu paljon. Harjailu ja satulointi on siis tehty ennätysajassa ja ratsastaja voi siirtyä lämmittelyalueen kautta kouluradalle. Ruuti suorittaa radan niin kuin kotonakin. Se ei hämäänny hälinästä, ihmispaljoudesta, eikä edes vahingossa päälle jääneistä kameroiden salamavaloista. Ratsastaja voi luottaa orin tekevän aivan omantasoisensa suorituksen myös vierailla kentillä.

© Oresama

Sukutaulu


i. Jäpän Uppo-Nalle
SV-II, SLA-III
rt, 149cm
yleispainotus
VH11-018-1318
ii. Riivana TM
tprt, 154cm
VH04-018-1773
iii. Rätvänä evm.
iie. Matin Raivotar evm.
ie. Sokkotanssi
SV-I, Klass I
rt, 147cm
iei. Sokea Samurai evm.
iee. Voitontanssi evm.
e. Sannin Roihutar
VIR MVA Ch, KTK-I
rt, 160cm
yleispainotus
VH04-018-9418
ei. Uhkapeluri
klm, 160cm
VH03-018-1528
eii. Vaihti-Vihuri evm.
eie. Pikku-Elli evm.
ee. Runotyttö
rt, 160cm
VH03-018-3102
eei. Runoilija evm.
eee. Energiapommitar evm.

Sukuselvitys

Jäpän Uppo-Nalle on 149cm korkea, suomenhevos-ori, joka on pärjännyt urallaan erittäin hyvin sekä kouluratsastuksessa, että esteratsastuksessa. Tämä ori on palkittu myös 2-4-vuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa toisella palkinnolla ja suomenhevosten laatuarvostelussa kolmannella palkinnolla, eli ihan turha rotunsa edustaja ei ole kyseessä. Luonteeltaan Jäpän Uppo-Nalle on hyvin utelias herra joka viihtyy melkein paremmin ihmisten kuin toisten hevosten seurassa. Jälkeläisiä tämä ori on saanut ainakin kolme kappaletta, mutta valitettavasti tarkka määrä ei ole tiedossa. Näistä tiedossa olevista varsoista kaksi on painottunut yleisratsastukseen ja yksi kenttäratsastukseen.

Isänemä Sokkotanssi oli rautias, 147cm korkea, suomenpienhevos-tamma joka oli painotukseltaan yleispainotteinen ratsu. Kovinkaan paljon tällä neidillä ei kisattu sen elinaikana, mutta siitä huolimatta Sokkotanssi palkittiin 2-4-vuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla. Kyseessä oli siis tamma joka oli hyvin lupaava jo nuorena. Jälkeläisiä tämä neiti sai elämänsä aikana vain kaksi kappaletta, mutta hyvin sekin on riittänyt siihen ettei suku pääse katkeamaan niin helposti.

Isänemänisä Sokea Samurai oli 149cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-ori joka pärjäsi todella hyvin lähes jokaisessa lajissa jota sen kanssa kokeiltiin. Eikä siis tosiaan ole liioiteltua sanoa että noita kokeiltuja lajeja joissa pärjättiin ei ollut ihan vain muutamaa kappaletta. Sokea Samurai kantakirjattiin elämänsä aikana toisella palkinnolla ja sen jälkeen ori sai yhteensä kuusi kappaletta jälkeläisiä ennen kuin kuoli luonnollisesti vanhuuteen 21-vuotiaana.

Isänemänemä Voiton Tanssi oli 146cm korkea, yleispainotteinen suomenpienhevos-tamma joka kilpaili sekä kouluratsastuksen vaativissa luokissa, että myös esteratsastuksen jopa 100cm luokissa ihan kohtuullisella menestyksellä. Mitään kummempia arvonimiä Voitontanssi ei ikinä käynyt itselleen ansaitsemassa, mutta muutenkin tuntui tamman jälkeläisillä olevan kysyntää. Varsoja tämä neiti sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta, jotka kaikki varattiin jo ennen niiden syntymää.

Isänisä Riivana TM oli tummanpunarautias, yleispainotteinen, 154cm korkea suomenhevos-ori joka oli elämänsä aikana erittäin kysytty ori suomenhevosjalostukseen. Tämä ori oli jalostusorin uransa lisäksi myös erittäin monipuolinen kisahevonen ja Riivana TM:n kanssa käytiinkin kokeilemassa monenlaisia lajeja ihan kohtuullisella menestyksellä sen elinaikana. Jälkeläisiä tämä ori saikin elämänsä aikana ainakin viisi kappaletta, mutta valitettavasti tarkka jälkeläisten lukumäärä ei ole tiedossa.

Isänisänemä Matin Raivotar oli 154cm korkea, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma jonka kanssa kilpailtiinkin erittäin menestyksekkäästi tamman omassa lajissa, vaikkakaan isoissa esteratsastuskisoissa tammaa ei pahemmin nähty. Matin Raivotar kävi myös kantakirjaustilaisuudessa pyörähtämässä ja sieltä tuli kotiin viemisiksi toinen palkinto hyvillä pisteillä. Varsoja tämä tamma sai elämänsä aikana yhteensä kolme kappaletta ennen kuin menehtyi luonnollisesti vanhuuteen 25-vuoden iässä.

Isänisänisä Rätvänä oli tummanpunarautias, 155cm korkea suomenhevos-ori joka kilpaili Suomessa ja Ruotsissa kouluratsastuksessa, sekä esteratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Ori kävin elinaikanaan myös kantakirjaustilaisuudessa kokeilemassa onneansa ja se reissu kannattikin, sillä Rätvänä palkittiin toisella palkinnolla. Ennen kuolemaansa ori kerkesi saamaan kunnioitettavat kolmekymmentä varsaa saatettua maailmaan jatkamaan omaa menestyksekästä sukuansa.

Emä Sannin Roihutar on 160cm korkea, rautias, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma joka on kisannut nimiinsä erittäin suuren kasan sijoituksia omasta lajistaan. Muutamia sijoituksia löytyy myös kouluratsastuksesta, mutta ei tosiaankaan järin suuria määriä. Näyttelyissäkin tämän kauniin ja rodunomaisen neidin kanssa on käyty pyörähtämässä ja Sannin Roihutar onkin palkittu VIR MVA Ch arvonimellä sekä sen kautta tamma saavutti myös KTK-I palkinnon. Varsoja Sannin Roihutar on kerennyt saamaan ainakin kolme kappaletta, mutta valitettavasti niiden tarkasta määrästä ei ole luotettavaa tietoa.

Emänisä Uhkapeluri oli kulomusta, 160cm korkea suomenhevos-ori joka kilpaili todella tiuhalla tahdilla painotuslajissaan esteratsastuksessa ja tuo tiuha kisatahti tuotti kyllä tulostakin, sillä ori kerkesi keräämään erittäin suuren määrän sijoituksia nimiinsä. Valitettavasti esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun Uhkapeluria ei ikinä keretty viemään, mutta siitäkin huolimatta ori oli todella kysytty suomenhevosjalostukseen. Jälkeläisiä Uhkapelurilla onkin ainakin kuusi kappaletta, mutta valitettavasti niistä ei ole kovinkaan tarkkaa lukua pidetty, joten tarkka lukumäärä jää arvoitukseksi.

Emänisänemä Pikku-Elli oli 155cm korkea suomenhevos-tamma joka kilpaili nuoruusvuosinaan esteratsastuksessa jopa 110cm luokissa hyvällä menestyksellä. Tämä tamma palkittiin myös suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla ja lähes täysillä pisteillä. Kun Pikku-Elli oli omistajansa mielestä saavuttanut niin sanotusti kaiken, teetettiin sille yksi jälkeläinen ja tamma muutti erääseen pieneen ratsastuskouluun opetusratsuksi jossa tamma asuikin loppuelämänsä tyytyväisenä.

Emänisänisä Vaihti-Vihuri oli 161cm korkea, esteratsastuspainotteinen ja erittäin komea suomenhevos-ori joka saavutti todella paljon elämänsä aikana. Ori muunmuassa kantakirjattiin toisella palkinnolla hyvillä pisteillä ja se sai näyttelyistäkin osakseen ihasteluja, sekä kehuja. Vaihti-Vihuri olikin elinaikanaan hyvin kysytty jalostukseen ja sen vuoksi jälkeläisiä syntyikin yhteensä huimat neljäkymmentäyksi kappaletta.

Emänemä Runotyttö oli rautias, 160cm korkea suomenhevos-tamma joka painottui pääasiassa esteratsastukseen, mutta jonka kanssa käytiin myös muutamissa kouluratsastus- ja kenttäratsastuskisoissa keräämässä sijoituksia tamman nimiin. Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun Runotyttöä ei valitettavasti keretty ikinä viedä ennen kuin tamma menehtyi luonnollisesti vanhuuteen. Jälkeläisiä tämä suhteellisen hankalan luonteen omaava neiti sai elämänsä aikana yhteensä seitsemän kappaletta, joten eiköhän Runotytön nimi tule tulevaisuudessakin esille suomenhevosten sukutauluissa.

Emänemänisä Runoilija oli 160cm korkea, erittäin hyvin menestynyt suomenhevos-ori jonka elämä jäi valitettavan lyhyeksi Runoilijan menehtyessä tapaturmaisesti eräässä auto-onnettomuudessa. Ennen menehtymistään ori kerkesi kumminkin keräämään nimiinsä erittäin paljon mainetta ja kunniaa esteratsastuksen saralla ja Runoilija myös kerettiin kantakirjata ensimmäisellä palkinnolla lähes täysillä pisteillä.

Emänemänemä Energiapommitar oli 158cm korkea, nimensä mukaisesti energisen luonteen omistava suomenhevos-tamma joka kilpaili esteratsastuksessa satunnaisella menestyksellä. Mitään suurta tämä tamma ei siis ikinä saavuttanut, mutta siitä huolimatta Energiapommitar oli omistajalleen erittäin tärkeä hevonen. Juuri tuon tunnesiteen vuoksi tammalle teetettiinkin kaksi kappaletta jälkeläisiä, jottei tamman suku pääsisi katkeamaan hiukan huonommin menestyneen hevosen vuoksi.

© *lumienkuli*, kiitos!


Jälkeläiset


Syntymäaika sp. Nimi Emä Omistaja

09.12.2012 o. P.O. Rajaruhtinas (e. Rajattoman Rajariina) om. Riitsu / VRL-10749
18.05.2013 t. Usvatar HIP (e. Siljan Usvalintu) om. Riitsu / VRL-10749
25.10.2013 t. Riihikorven Sosuli (e. Riiviöiden Solina) om. Freetu / VRL-01534
06.12.2013 t. Begerhofin Lumi-Lyydia (e. Begerhofin Valhe) om. Selena Brouwer / Begerhof
01.01.2014 o. Jimi-Viljami (e. Kadotettu Viutiina) om. Pierre / VRL-10531
20.03.2014 o. Voiliekki (e. Pirttivaaran Inkeri) om. Sussu / VRL-12636
08.09.2014 t. Ruhtinaan Ajaton (e. A.I. Aikamiina) om. Mila / VRL-11936
08.09.2014 t. Ruustinna (e. Armaan Aliisa) om. Mila / VRL-11936




Valmennukset

Kouluvalmennus 10.09.2013, valmentajana *lumienkuli*.

Toiseksi viimeisenä valmennettavana ratsukkona oli Riitsu ja hänen komea ratsunsa Ruuti, joille olin lupautunut pitämään kouluvalmennuksen tasolla helppo a. Tämä valmennettava ratsukko saikin jo maneesiin saapuessaan mieleni erittäin iloiseksi, sillä sen lisäksi että ratsukko oli entuudestaan tuttu, tiesin Ruutin olevan myös osaava ratsu ja osasin odottaa onnistunutta valmennustuntia. Pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt samantien ja niinhän ratsukko tekikin, sillä Riitsukaan ei tahtonut valmmenusaikaa menevän yhtään hukkaan. Jo alkulämmittelyiden aikana huomasin, että Riitsu oli treenannut apujen selkeyttä viime kerrasta ja se näytti tosiaankin toimivan sillä Ruuti totteli Riitsun pienintäkin apua erittäin tottelevaisesti. Kun alkulämmittelyt oli suoritettu, pyysin ratsukkoa kokeilemaan ensimäisenä tehtävänä keskikäynnin kokoamista. Ensimäinen tehtävä onnistuikin hienosti ja senpä vuoksi uskalsinkin antaa pian seuraavan tehtävän joka oli lisätty käynti, josta tulisi siirtyä lisättyyn raviin. Lisätty käynti onnistui hienosti, mutta lisättyyn raviin siirtyminen hieman takkusi kun Riitsu alkoi ilmeisesti niin sanotusti panikoimaan ja sekosi avuissa. Pyysinkin Riitsua kokeilemaan lisättyyn raviin siirtymistä uudelleen ja toisella kerralla se onnistuikin hienosti. Seuraavaksi tehtäväksi annoin vastalaukan ja muistutin Riitsua siitä, ettei epäonnistuminen haittaisi ja senpä vuoksi olisi ihan turha stressata onnistumisesta ja mahdollisesti mokata suoritus stressaamisen vuoksi. Tämän jälkeen Riitsu antoi ratsulleen avut ja jälleen ratsukko onnistui tehtävässään erinomaisesti. Jatkoimme treenejä vielä jonkin aikaa, kunnes valmennus alkoi lähestymään loppuaan ja oli aika aloittaa loppuverryttelyt. Samalla kerroin mielipiteeni tästä valmennuksesta. Minunn mielestänini valmennus onnistui ratsukolta erittäin hyvin ja kehoitinkin ratsukkoa jatkamaan samalla mallilla jatkossakin.

Kouluvalmennus 28.08.2013, valmentajana annsku.

Saavuin pitämään sovittua valmennusta suomenhevosorii Ruutille sekä Riitsulle. Ratsukko oli sopivasti jo verrytellyt ennen kuin pääsin paikalle. Pyysin aloittamaan työskentelyn käynnissä, johon kuului keskikäyntiä sekä pohkeenväistöjä. Keskikäynnin saavuttaakseen ratsastajan piti tehdä todella paljon töitä, sillä Ruuti jäi mielellään vain jolkottelemaan ja löntystelemään. Keskikäynti saavutettiin muutaman yrityskerran jälkeen, pohkeenväistöt sujuivat puolestaan täysin moitteitta. Siirryimme harjoitusraviin, jossa jatkoimme askeleenpidennystä sekä pohkeenväistöjä. Ravipidennyksistä tuli löysiä ja ori rikkoi helposti laukalle. Kehotin ratsastamaan pohkeilla vasten tuntumaa, jotta saisimme napakan ja rikkoutumattoman lisäyksen. Hienoja lisäyksiä kuoriutui monia, pohkeenväistöissä ori meinasi jäädä pohkeentaakse, kehotin ratsastamaan ravia samalla paljon eteenpäin. Ravityöskentelyn jälkeen saitte hetken kävellä, kunnes aloitimme laukkatyöskentelyn. Laukassa sama meno jatkui keskilaukan ja laukkaväistöjen kanssa. Keskilaukasta ori pukkasi ruveta jo hieman innostumaan, kehotin käyttämään pienempiä apuja lisäykseen. Innostuminen teki herralle kyllä varsin hyvää, sillä laukkaväistöt sujuivat täysin muitteitta ja saittehan te muutaman hyvän keskilaukankin esille.

Kouluvalmennus 20.08.2013, valmentajana Katharine.

Tunnin alusta alkaen Ruuti kulki ratsastajansa Riitsun alla kuuliaisena ja vastaili hyvin apuihin. Kaksikolla oli selkeä, yhteinen rytmi. Lämmittelyiden jälkeen Ruuti hakeutui peräänantoon ja aloitimme avo- sekä sulkutaivutukset. Ratsukko kulki uraa pitkin tehden avotaivutukset kentän pitkillä sivuilla, lyhyet sivut he kulkivat lisätyssä ravissa. Avotaivutukset onnistuivat käynnissä ja ravissa, molempiin suuntiin, mutta sulkutaivutusten alussa oli pieniä ongelmia. Ruuti ei taipunut koko rungostaan eikä sen takaosa ollut uran sisäpuolella tarpeeksi paljon joten pyysin ratsastajaa painamaan ulkopohkeellaan napakammin unohtamatta kuitenkaan ohjas- ja sisäpohjeapuja. Pian hevosen takaosa kulki uran sisäpuolella n 45 asteen kulmaan etuosaan nähden. Ratsukko piti tempoa yllä oikein hyvin ja parin tahmean aloituksen jälkeen sulkutaivutuksistakin tulivat puhtaat ja oikein kauniit. Taivutusten jälkeen oli aika laukata hieman. Aluksi ratsukko laukkasi muutaman kierroksen keskiympyrällä mistä he siirtyivät jälleen uralle aikeena harjoitella laukanvaihtoa käynnin kautta. Ruuti kantoi itsensä kevyenä ja säilytti tasapainonsa, liikkeet pysyivät puhtaina, rauhallisessa tahdissa ja joustavan pehmeinä läpi siirtymisten. Ratsastajan tuntuma ratsuunsa pysyi kevyenä ja siirtymiset olivat mallikkaita eikä Ruuti koittanut ottaa raviaskelia välissä. Laukkojen jälkeen ratsukko palasi raviin ja tekivät loppulämmittelyiksi paljon ympyröitä, kahdeksikkoja sekä kiemurauria. Päivän valmennus sujui oikein hienosti, tämä ratsukko osaa asiansa!

Kouluvalmennus 17.08.2013, valmentajana Alyna R.

Riitsu ilmestyi kentälle komean rautiaan suomenhevosorin kanssa. Ruuti oli todella näyttävä hevonen ja sillä oli hyvät liikkeet. Päätin teettää parivaljakolla tänään ihan perusasioita. Aloitimme siirtymisistä isolla keskiympyrällä ravissa, pitkien sivujen puolikkailla siirtyen käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Aluksi harjoitus ei ollut ottaa sujuakseen, Ruuti otti joka kerta vähintään neljä käyntiaskelta siirtymisissä ja käskin Riitsun pitää pohkeen paremmin kiinni myös käyntiin siirtymisessä. Muutaman kerran jälkeen Ruuti kuunteli apuja hyvin ja siirtymisiin tuli tarkasti kolme vahvaa käyntiaskelta ja hyvät siirtymiset. Jatkoimme siirtymisharjoituksia uraa pitkin, laukaten lyhyet sivut ja pitkien sivujen keskelle siirtyminen ravista käyntiin ja kolmen käyntiaskelen jälkeen taas raviin, jonka jälkeen kulmassa nostettiin laukka. Laukkaosuudet sujuivat Ruudilta ongelmitta, mutta sen ajatukset menivät selvästi sekaisin usean siirtymisen vuoksi ja aloitus oli vähän sekavaa. Riitsu sai kuitenkin orin taas melko pian kuuntelemaan ja muutaman hyvin sujuneen kierroksen jälkeen annoin Riitsulle luvan laukata orin kanssa pitkin uraa rentoa, isoa laukkaa. Ruuti oli hyvin tyytyväisen näköinen pärskiessään ja loppuverryttelyn aikana venytti kaulaansa ja selkäänsä hyvin.

Kouluvalmennus 20.07.2013, valmentajana venlis.

Valkku aloitettiin kokoamalla hevonen kunnolla. Ruuti vastusteli aluksi ja väänsi niskansa outoakin oudompaan asentoon, mutta pian se "kultainen keskitie" löytyi, ja Ruuti mennä posotti oikein hienossa muodossa. Rupesimme kentän toiselta lyhyeltä sivulta ottamaan keskihalkaisijalle, lähdimme raviin, keskellä I:ssä pysähdys ja pohkeenväistöä loppumatka ihan kulmaan. Ruuti meni mallikkaasti, vaikka osan aikaa pohkeenväistöissä oli kiire eikä poika oikein kerennyt katsomaan mihin jalkansa asetti. Vaikeutimme tehtävää. Jätimme pysähdyksen pois, ja siirryimme niin sanotulle "neljänneslinjalle". Tästä suunnilleen keskeltä ravissa pohkeenväistöä kulmaan asti. Ruuti meni tämän oikeastaan paremmin, kun aikaisemmat käyntiväistöt. Seuraavaksi otimme sulku- ja avotaivutuksia omaan tahtiin ympäri kenttää. Aika väistöpainoitteinen valkku.. Ruuti ruuvasi parissa väistössä, tai käänsi itsensä vinoksi ja ihan kaarelle, mutta lopussa meni oikein mallikkaasti.

Laukkatehtävä oli suhteellisen helppo, kokoamista ja "pidentämistä", lisäämistä ja kokoamista. Tehtävänä oli tehdä keskiympyrä, jossa kokosimme hevosen niin kokoon kuin mahdollista, ja lyhensimme ja hidastimme laukkaa mahdollisimman paljon. Keskiympyrän jälkeen normilaukkaa lyhyt sivu, huolellinen kulma ja sitten lävistäjä kulmasta kulmaan. Lävistäjällä laukkaan lisättiin kierroksia, ilman kuitenkaan että hevonen nelistäisi tuhatta ja sataa. Ruutissa oli vauhtia, eka lävistäjä meni aikalailla rallatessa, seuraavat jo rauhallisemmin. Keskiympyrät menivät kivasti, eikä Ruuti edes vastustellut lyhennyksistä! Loppukäynnissä venytimme hevosta vielä eteen-alas tekniikalla, eli pitkää, rentoa käyntiä, jossa hevonen piti houkutella venyttämään kaulaa alas, vähänkuin olisi nuuhkinut maata. Tämä verrytti ja venytti Ruutia, ja valkun lopussa se oli väsynyt, mutta onnellinen.

Kouluvalmennus 12.07.2013, valmentajana Freetu.

Aloitimme valmennuksen siten, että kehotin Riitsua antamaan orilleen hieman tavallista pitempää ohjaa ja aloittamalla reilun taivuttelun kumpaankin suuntaan kevyessä ravissa. Riitsun tuli myödätä selkeästi ulkoa aina taivutuksen aikana, ja ori saikin nyt kulkea tavallista pitemmässä muodossa. Pyysin Riitsua tekemään pitkille sivuille runsaasti voltteja ja tulemaan sitten diagonaalille avotaivutuksessa. Ruutilla kesti hetki ymmärtää pitemmän ohjan merkitys ja taipua rennosti myös sille vaikeampaan oikeaan kierrokseen. Avotaivutuksissa ori näytti myös aluksi olevan hieman pihalla ja se kulki lähinnä vain päätään kääntäen. Kehotin Riitsua aktivoimaan myös orin etujalkoja tehokkaammalla ulkopohkeella, mikä alkoi pikkuhiljaa toimia ja ori kulki oikeaoppisesti kolmella uralla. Löysä ohja auttoi Riitsua huomaamaan sen, että hän työskenteli lähinnä pohkeilla, ei hevosen sisäohjasta ”vetäen”. Hetken hiottuamme avoja ravissa, kehotin Riitsua siirtymään laukkaan ja tekemään avotaivutusta laukassa pitkillä sivuilla, tällä kertaa uraa pitkin. Aluksi Ruuti ei ymmärtänyt, mitä sen piti tehdä, joten kehotin Riitsua taivuttamaan sitä hieman liioitellusta sisäohjalla ja sisäpohkeella, jonka jälkeen käyttämään raippaa lavalla ulkojalan tukena, jotta ori väistäisi paremmin ratsastajansa jalkaa. Päädyissä kehotin Riitsua laukkaamaan hieman reippaammassa tempossa aavistuksen laukkaa lisäten, sillä pitkillä sivuilla laukan tuli olla avotaivutusta varten kootumpaa. Lisäykset sujuivat hyvin, tosin niiden jälkeen Ruuti tarvitsi selkeän pidätteen, jotta rauhoittaisi tempoaan ja siirtyisi oikeaoppiseen avoon. Sieltä alkoi kuitenkin tulla erittäin hyviä pätkiä avoja, joten kehotin Riitsua lopettamaan hyvään suoritukseen ja jatkamaan hetken vain reippaassa laukassa etenemistä. Siitä teimme muutaman siirtymän pysähdyksen ja laukan välillä tarkistaen, että ori oli vielä kuulolla, jonka jälkeen ratsukko aloitti itsenäisen loppuverryttelyn.

Erittäin antoisa kouluvalmennus, jossa hieman perusteellisestikin työskenneltiin yhden asian parissa. Ruuti on varmasti opettavainen ratsu ratsastajalleen vaatiessaan selkeitä ja määrätietoisia apuja, mutta ne näyttivät onnistuvat Riitsulta oikein mallikkaasti valmennuksen edetessä.

Kouluvalmennus 10.06.2013, valmentajana Katharine.

Tänään valmennuksessani oli Riitsu ja hänen suomenhevosorinsa Ruhtinas ILO eli Ruuti. Ratsukko oli ehtinyt lämmittelemään hyvin minun saapuessa paikalle. Aloitimme valmennuksen keskikäynnin kokoamis harjoituksilla. Ori kulki rauhallisesti ratsastajansa alla ja kuunteli apuja nöyränä. Kokoamiset sujuivat oikein mallikkaasti ja tahti pysyi eteenpäinpyrkivänä vaikka askeleet koottiinkin. Kokoamisharjoittelun jälkeen ratsukko kulki pari kierrosta isolla pääty-ympyrällä välillä kooten käyntiä ja välillä taas lisäten. Riitsu ja Ruuti siirtyivät pyynnöstäni raviin ja äskeiset harjoitukset toistettiin kyseisessä askellajissa. Ravissakaan kokoaminen tai lisääminen ei tuottanut ongelmia. Hetken ravaamisen jälkeen oli sulkutaivutusten aika ja ratsukko siirtyikin jälleen käyntiin. Kävimme sulkutaivutuksen pariin otteeseen käynnissä kunnes ratsukko oli valmis suorittamaan sen ravissa, ensin kentän pitkällä sivulla ja sitten jo muuallakin. Avotaivutukset olivat seuraavaksi vuorossa ja niitä aloittaessa Ruuti vaatikin ratsastajalta hieman jykevämpiä ja selvempiä apuja kunnes teki työtä käskettyä. Taivutukset kaiken kaikkiaan sujuivat hyvin kunhan muistaa Ruutin kanssa pohjeavut, välillä ori nimittäin hieman karkasi haetusta muodosta. Avo- ja sulkutaivutusten jälkeen ravattiin jonkin aikaa ja pian ratsukko valmistautui laukannostoihin. Laukassa treenasimme vastalaukkaa ja teimme pieniä kokoamisharjoituksia. Ruutin laukka oli lennokasta ja täsmällistä, hevonen kulki elastisesti ja keskittyi tehtäviin moitteettomasti. Laukkojen jälkeen ratsukko sai suorittaa loppuverryttelyt itsenäisesti. Valmennus meni erittäin hyvin, tämä oli varsin osaava ratsukko ja toivotankin heille paljon onnea kilpailukentille kuin muutenkin!

Kouluvalmennus 02.06.2013, valmentajana melissa.

Valmennettavakseni saapui komea suomenhevosori Ruuti. Ori oli valmennuksen alkumetreillä todella varovainen ja kyttäsi kentän ympäristöä tauotta. Ohjasin alkuverkkaa sen verran että neuvoin Riitsua ratsastamaan Ruutin todella rennoksi ja herkäksi. Ruuti alkoi pikkuhiljaa vertyä ja unohti kentän ulkopuolisen hälinän. Vapaamuotoisen alkuverkan jälkeen pyysin Riitsua ratsastamaan pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, molempiin suuntiin. Ruuti taipui yllättävän hyvin ja väistöt sujuivat helpon näköisesti molempiin suuniin. Ori oli kokoajan hyvin kuulolla ja janosi lisää apuja ja ohjeita ratsastajaltaan. Seuraavaksi tehtäväksi olin kaavaillut avo- ja sulkutaivutuksia mutta päädyinkin työstämään ratsukon laukkatyöskentelyä. Laukka oli kankean näköistä vasempaan kierrokseen joten pyysin ratsukon jäämään laukkaympyrälle. Riitsu sai asetella ratsuaan moneen kertaan ennen kuin Ruutin laukka pyöri kauniisti. Olimme molemmat sitä mieltä että treeni oli onnistunut ja lopetimme hyvin mielin.

Kouluvalmennus 22.05.2013, valmentajana Nizza.

Vuorossa kouluvalmennus Riitsulle ja tämän suomenhevosori Ruutille. Ratsukko verrytteli kentällä saapuessani ja koska ei tarvinnut alkaa rakentamaan esteitä tai muuta, oli minulla hyvää aikaa kiusata Riitsua ja huomauttelemalla jokaisesta pikkuvirheestä. Onneksi hän otti sen huumorilla ja pian nauroimme molemmat. Hetken kuluttua aloitimme tehtävän. Kysyin Riitsulta, mikä tuotti ongelmia Ruutille. Vastauksena sain, että ori oli mitä surkein vastalaukassa, sillä herra teki aina laukanvaihdon. Aloitimme harjoittelun sillä, että pyysin Riitsua laukkaamaan pääty-ympyrällä vielä toistaiseksi oikeassa laukassa, jotta voisin seurata mitä hän selässä tekee. Hetken päästä ohjeideni mukaisesti Riitsu ohjasi orin suoralle uralle ja teki laukanvaihdon, mutta kuten Riitsu oli sanonut, vaihtoi Ruuti itsenäisesti laukan oikeaksi. Mietin hetken, kunnes pyysin toistamaan samat avut kuin äsken. Katsoin tarkasti Riitsun ratsastusta, kunnes tajusin istunnan korjaavan vahingossa laukan. Kerroin asian Riitsulle, joka koitti seuraavalla kerralla istua selässä tiedostamalla itselleen samalla virheensä. Se toimi ja Ruuti jatkoi kiltisti vastalaukkaa. Harjoittelimme vastalaukkaa suoralla uralla ja ympyrällä, kunnes annoin ratsukolle luvan loppuverryttelyyn.

Kouluvalmennus 18.05.2013, valmentajana *lumienkuli*.

Tänään valmennettavanani olisi yleispainotteinen suomenhevos-ori Ruuti ja hänen omistajansa Riitsu ja valmennuslajiksi oli valikoitunut kouluratsastus helppo a tasolla. Kun saavuin maneesiin, oli ratsukko jo suorittanut alkulämmittelyt ja senpä vuoksi itse valmennus päästiin aloittamaan samantien. Ensimmäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle keskikäynnin kokoamisen. Kun tuo ensimmäinen tehtävä sujui täysin ongelmitta, pyysin ratsukkoa siirtymään koottuun käyntiin ja sen jälkeen koottuun raviin. Koottu käynti sujui erittäin nätisti, mutta koottuun raviin siirtymisessä oli hiukan ongelmia kun Riitsu ilmeisesti sekosi hieman apujen suhteen. Kehoitin Riitsua kokoamaan itsensä ja yrittämään uudelleen, vaikkakin tällä kertaa selkeämmillä avuilla ja tällä kertaa koottuun raviinkin siirtyminen onnistui. Seuraavaksi tehtäväksi annoinkin laukanvaihdon käynnin kautta. Tämäkin tehtävä onnistui ratsukolta erinomaisesti ja mitään huomautettavaa en suorituksesta löytänyt. Valmennus alkoi pikkuhiljaa olla loppupuolella ja siksi pyysinkin ratsukkoa siirtymään jo loppuverryttelyihin. Loppuverryttelyiden aikana päätin itse kertoa loppupalautteen valmennuksesta. Loppupalautteena voisin sanoa, että ratsukko on erittäin osaava ja he pääsevät varmasti vielä pitkälle kunhan Riitsu muistaa aina apujen selkeyden. Suosittelenkin harjoittelemaan apujen selkeyttä vielä kotioloissakin jotta Ruuti ei turhaan sekoa avuissa.

Estevalmennus 15.05.2013, valmentajana Kiiu.

Esteet olivat jo paikoillaan kun Riitsu tuli ratsunsa Ruutin kanssa kentälle. Aloittelitte tulemalla puomeja käynnissä ja ravissa. Jonkun ajan päästä pyysin ratsukkoa tulemaan laukassa pieniä pystyjä sekä ristikoita. Pian nostin ristikot pystyiksi ja pystyt korkeimmiksi. - Haluatko hypätä tällä kertaa trippeleitä? kysyin Riitsulta. - Voit pistää yhden, kokeillaan sitä, Riitsu vastasi. Laitoin kentälle muutaman okserin ja yhden trippelin. Tulitte pari kertaa oksereita. Vaihdoitte suunnan ja nostin oksereita korkeammaksi ja pyysin teitä jälleen tulemaan esteet. Ruuti hyppäsi molemmista suunnista mallikkaasti. Seuraavaksi aloitte tulla trippeliä. Ensimmäinen puomi oli 30cm korkeudella, toinen 50cm ja viimeinen 70cm. Ruuti katsoi eka miettien, mutta kuitenkin hyppäsi esteen yli hienolla tyylissä ja ilman pudotusta. Sitten tulitte vielä pari kertaa okserit, ennen kuin teitte loppuverryttelyt. Loppuhyppelyissä tulitte pari kertaa pystyt, jonka jälkeen teitte loppuravit ja menitte maastoon tekemään loppukäynnit.

Kouluvalmennus 12.05.2013, valmentajana Marko.

Komea ja sujuva liikkeinen ori asteli ratsastajansa kanssa eteni kentälle. Autoin Riitsun orin selkään, jonka jälkeen aloitimme valmennuksen. Aluksi teetätin ratsukolla muutaman pohkeenväistöt käynnissä sekä ravissa. Ori steppaili välillä paikoillaan, mutta lopulta Riitsu sai sen väistämään. Siirryimme seuraavaan tehtävään, joka oli sulkutaivutukset käynnissä. Riitsu sain Ruutin taipumaan hyvin, joten siirryimme melkein heti avotaivutuksiin. Avot olivat ratsukolle selvästi haastavampia, jonka takia niitä tehtiinkin pidempään. Lopulta avotaivutuksetkin onnistuivat joten siirryimme ravi- ja laukkatehtäviin. Pyysin ratsukkoa ravaamaan muutaman kierroksen ajan lisättyä ravia ja nostamaan lopulta siitä laukka. Ori kuunteli Riitsu mahtavasti sekä ravasi hänen allaan hienosti. Muutaman ravi kierroksen jälkeen ratsukko nosti laukan. Laukka oli hienoa ja lennokasta, joten käskin tulla keskihalkaisijalle ja vaihtamaan sen ravin kautta. Vaihto onnistui hienosti, joten käskin ratsukon vaihtamaan suuntaa ja tehdä samaa tehtävää siihen suuntaan. Tähänkin suuntaan ori teki kaiken oikein mitä ratsastaja pyysi, joten siirryimme loppuverkkoihin. Käskin Riitsun ratsastamaan Ruutin ravissa eteen alas ja sitten tehdä pitkät loppukäynnit.

Kouluvalmennus 01.04.2013, valmentajana Ricky.

Maneesissa minua odottivat Riitsu ja aivan käsittämättömän suloinen suomenhevosori Ruuti. Seurasin vähän aikaa katseellani Ruutin lämmittelyä. Huomasin ratsastajan tekevän jonkin verran töitä saadakseen orin liikkumaan mukavasti. Hetken kuluttua pyysin teitä tekemään pohkeenväistöä käynnissä toisella pitkällä sivulla. Asetit Ruutin hyvin ja se tuli mukavasti avuille. Päädyssä saitte kävellä vapaasti ja toisella pitkällä sivulla otit lisättyä ravia. Parin kierroksen jälkeen siirryitte tekemään avotaivutusta käynnissä. Ruuti taipui hyvin rungostaan ja tuit itse sen liikettä ulkopohkeella. Seuraavalla pitkällä sivulla siirryitte sulkutaivutukseen. Alkuun tehtävä vaikutti hiukan haastavalta, mutta lopulta sait tämänkin sujumaan. Aloitimme laukkatyöskentelyn. Saitte lämmitellä laukan ympyrällä. Ruutin laukka oli mukavan pyöreää ja se kuunteli selkeästi hyvin apujasi. Hetken kuluttua ryhdyitte treenaamaan vastalaukkaa. Alkuun saitte tehdä kolmikaarista kiemurauraa oikeassa laukassa, jotta saisitte myös muutaman askeleen vastalaukkaa. Tehtävä vaikutti helpolta, vaikka laukka olikin kankeaa aluksi. Tämän jälkeen vaihdettiin laukkaa ja saitte tehdä saman tehtävän vasemmassa laukassa. Parin kerran jälkeen ravasittekin jälleen maneesissa, ennen kuin nostitte vasemman laukan oikeaan kierrokseen pääty-ympyrällä. Alkuun Ruuti haki hiukan tasapainoa, mutta lopulta laukka oli pehmeää ja mukavan oloista. Olen tyytyväinen työskentelyynne, tähän oli hyvä lopettaa työskentely.

Päiväkirja

Maastakäsintreeni 11.09.2013, kirjoittanut *lumienkuli*.

Olin menossa pitämään maastakäsintreeniä Riitsun suomenhevoselle Ruutille, joka olikin minulle jo entuudestaan tuttu sillä olin valmentanut kyseisestä parivaljakkoa kouluratsastuksessa aikoinaan. Kävelinkin luottavaisin mielin talliin hakemaan ori-poikaa ja ennen varusteiden hakua kävin moikkaamassa Ruutia pikaisesti sen karsinalla. Moikkauksen jälkeen lähdinkin hakemaan varusteita, jotta pääsisin mahdollisimman pian hommiin orin kanssa ja jottei koko päivä menisi ihan hukkaan. Itse hoitohetki tämän herran kanssa ei tosiaankaan ollut mikään nautinto, mutta onneksi sain Ruutin kumminkin kuntoon ja pääsimme matkaamaan kentälle päin jossa maastakäsin treenaus oli tarkoitus suorittaa. Kentälle kulkiessa Ruuti kulki ihanan reippaasti, joten ainakaan paikasta toiseen siirtyminen ei vienyt liikaa aikaa vaikka kentälle olikin jonkin verran matkaa tallilta. Kentälle päästyämme kiinnitin Ruutin heti juoksutusliinaan ja aloitin orin juoksuttamisen. Juoksutin Ruutia alkuun hieman vapaammin eli ilman turhia käskyjä ja tuo vapaampi juoksutus toimi omasta puolestani eräänlaisena alkulämmittelynä. Kun olin saanut orin edes jollakin tapaa hallintaan liinassa, aloin antamaan Ruutille varsinaisia käskyjä. Kun otin enemmän ohjat omiin käsiini, pullikoi Ruuti jonkin verran vastaan sillä tämä herra ei ilmeisesti ollutkaan täysin samaa mieltä siitä kuka saa jaella käskyjä. Onneksi sain Ruutin kumminkin tottelemaan ja ori tottelikin loppujen lopuksi jokaista saamaansa käskyä erittäin hienosti, vaikka meinasikin lähteä muutamaan otteeseen hieman liian nopeaa vauhtia liikenteeseen. Vauhdin hidastamisen ja pysähtymisten kanssa tällä herralla oli hieman ongelmia, mutta treenin loppupuolella nekin onnistuivat jo erinomaisesti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Koska olimme treenanneet Ruutin kanssa jo ihan kiitettävän tovin, aloin pikku hiljaa ohjaamaan oria hitaampaan vauhtiin ja näin ollen lihasten verryttelyyn jottei herran lihakset olisi aivan jumissa seuraavana päivänä. Tämän jälkeen aloinkin taluttamaan Ruutia talliin, pesin orin pahimmasta hiestä ja lähdin itse kotiin päin. Pakko myöntää, että oli kyllä kiva treenata välillä hevosen kanssa kahdestaan maastakäsin treeniä ainaisten valmennusten sijaan.

Kuulumisia 09.09.2013, kirjoittanut omistaja.

Ruutia on nyt kesän aikana pikku hiljaa valmisteltu Aikuisten suomenhevosten laatuarvosteluun. Ajattelin ilmoittaa orin nyt syyskuun arvosteluun, johon menee ilmoittautuminen huomenna. Orilla on kisattu tällä hetkellä reilut 60 sijoitusta. Olettaisin orin saavan ainakin toisen palkinnon, mutta odotukset ovat sitli ensimmäisessä palkinnossa. Orin kanssa on valmentauduttu kuluneen vuoden aikana todella paljon sekä hoitopäiväkirjaa on kirjoitettu. Muutama kaverinikin on käynyt oria testaamassa hoitaen ja ratsastaen. Ruutilla on tällä hetkellä kaksi varsaa, jotka molemmat ovat minun omistuksessani. Tämän laatuarvostelun jälkeen orilla aion teettää muutamia varsoja lisää, jonka jälkeen orilla sunnistetaan YLA:aan sekä KRJ-laatuarvosteluun.

Karkailua 07.09.2013, kirjoittanut omistaja.

Kirosin aamulla kävellessäni hevosten tarhoille. Oli juuri ollut menossa hakemaan Ruutia sisälle, kunnes huomasin aidan olevan rikki eikä hevosta näy missään. Kiersin nopeasti piha-alueen läpi, eikä oria vieläkään näkynyt missään. Soitin muutamille naapureille ja kyselin, että ovatko he nähneet rautiasta suomenhevosoria. Kukaan ei ollut nähnyt Ruutia. Kiersin vielä laitumet sekä tallin taustan läpi, eikä mitään näkynyt. Olin jo kerran käynyt katsomassa tallin sisältä sekä muistakin piharakennuksista, mutta Ruutia ei vain näkynyt missään. Annoin asian olla hetken ja kävin pyytämässä miestäni Markoa korjaamaan aitaa apunani. Onneksi kyseessä oli vain sähköaita, jonka sai helposti korjattua. Pian minulle tuli soitto. "Riitsu puhelimessa," vastasin. "Hei! täällä Pirkko K-Market Ojalasta. Täällä meidän kaupan pihassa on joku ruskea poika hevonen. Sattuisiko se olemaan tehdän?" kysyi nainen. "Kyllä, se on meidän hevonen. Voitteko ottaa sen kiinni niin tulemme hakemaan sen."

Kiinnitimme Markon kanssa trailerin automme perään ja lähdimme ajamaan kaupalle, jonne oli lähes 7km matkaa. Mietin, että kuinka ori oli jaksanut mennä niin kauas ison mahansa kanssa. Pian olimmekin kaupan pihassa, jossa Ruuti seisois tyytyväisenä ja söi kaupan vieressä olevasta omenapuusta omenoita. "Marko, avaa traikku niin tuon Ruutin sinne." Tervehdin ori hieman toruvalla äänellä ja nappasin orin päitsistä kiinni, jonka jälkeen talutin sen traileriin. Laitoimme tarilerin yhdessä Markon kanssa kiinni, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia.

Niityllä syömistä 06.09.2013, kirjoittanut omistaja.

Talutin komean suomenhevosorini Ruutin talliin harjattavaksi. Pistin orin kiinni käytävälle ja aloitin sen harjaamisen pölyharjalla, koska ori ei ollut kovinkaan likainen. Sivelin hitaasti sekä huolellisesti orin kokonaan harjalla, jonka jälkeen otin kaviokoukun, jolla aioin puhdistaa jokaisen kavion. Aloitin etukavioiden puhdistamisen, joiden jälkeen puhdistin Ruutin takakaviot. Nyt kun kaviot olivat puhtaat, otin harjapakista piikkisuan, jolla harjaisin orin hännän sekä harjan. Harjasin ensin orin pitkän sekä paksun harjan, jonka jälkeen harjasin selvitysaineen kera hännän. Nyt kun ori oli valmis, laitoin sille päitsiin kiinni narun ja lähdin taluttamaan sitä läheiselle niitylle syömään tuoretta heinää.

Ori rynni matkalla vähän väliä, koska se tiesi pääsevänsä niitylle syömään. Kun vihdoin olimme perille, istuuduin niityn reunassa olevalle kivelle ja annoin orin syödä kiinni ollessaan. Oli ihana katsoa, kun oma komea ori syödä muputti heinää. Ruuti selvästi nautti syömisestä, jonka huomasi sen isoista mahasta. Olimme orin kanssa niityllä puoli tuntia, jonka jälkeen lähdimme kävelemään tallia kohti. Kun pääsimme takaisin pihaan, vein orin sisälle karsinaan. Taputin Ruutia kaulaan ja kehuin sitä lässyttävällä äänellä. Ori hirnaisi minulle ja aloitti karsinassa olevien heinien syömisen.

Kevyttä ratsastusta 03.09.2013, kirjoittanut omistaja.

Tänään päätin ratsastaa suomenhevosorillani Ruutilla. Olin jo aikaisemmin hoitanut orin ratsastus valmiiksi, joten ei tarvinnut, kun laittaa itselleni varusteet ja taluttaa ori kentälle. Aloitimme alkukäynnit melko reippaasti, koska Ruutilla oli paljon energiaa. Taivuttelin ori joka kulmassa sekä aina volteilla. Tein myös muutamat pohkeenväistöt orin kanssa. Kun olimme tehneet kunnon alkukäynnit, annoin Ruutille pohjetta, jotta se nostaisi ravin. Kevensin muutaman kierroksen ajan, joka jälkeen päätin ohjata orin kahdeksikolle, jossa menimme harjoitusravia. Kun sain orin menemään todella hienosti, niin annoin sen kävellä samalla kuin vaihdettiin suuntaa. Tähän suuntaan päätin ottaa muutamat pätkät lisättyä ravia sekä laukkaa. Aloitimme niin, että pitkät sivut lisätty ravia ja lyhyet sivut laukkaa. Tämä vaatisi Ruutilta melko paljon, koska ori rakastaa laukkaamista. Ensimmäisellä yrityksellä ori jatkoi laukkaamista pitkilläkin sivuilla, mutta muutaman uuden yrityksen jälkeen ori suostui tehdä tehtävän kunnolla. Kehuin oria kunnolla, jonka jälkeen teimme muutamat takaosakäännökset sekä loppukäynnit, joiden jälkeen talutin orin talliin.

Hoitamista 13.07.2013, kirjoittanut omistaja.

Talutin komean Ruuti orini illalla talliin, jotta voisin hoitaa sen kuntoon yötä varten. Ori hörisi minulle koko ajan, ihan kun se selittäisi kuluneen päivän tapahtumia. Naureskelin orille samalla, kun harjasin sen pölyharjalla puhtaaksi. Orille oli tullut tarhassa haava jalkaan, joten huuhtasin sitä hieman pesuboksissa harjauksen jälkeen. Jätin orin pesuboksiin siksi aikaa, kun hain betadinen ja pumpulia varustehuoneesta. Kaadoin pumpuliin hieman betadinea ja pyyhin orin haavaa. Onneksi se haava oli aivan pieni, joten oria voisi liikuttaa ihan tavallisesti. Talutin orin takaisin käytävälle, jotta voisin hoitaa sen loppuun. Orin orin harjapakista kaviokoukun, jolla puhdistin joka kavion huolellisesti. Viimeisenä aioin vielä selvittää harjan sekä hännän. Aloitin ensin harjasta, jonka selvitin nopeasti. Orin häntä oli aivan solmussa. ”Mihinkäs sinä olet tätä hinkannut,” kysyin orilta naureskellen. Ori vilkaisi minua halveksuen ja rupesin vain nauramaan enemmän. Lopulta sain Ruutin hännänkin selvitettyä, joten talutin sen karsinaansa. Kävin hakemassa orille vielä viileää vettä ja heinää karinaan. ”Nyt yksi hevonen oli valmis, vielä ”muutama” jäljellä,” ajattelin itsekseni, kun lähdin takasin tarhoille.

Hoitotuokio 17.05.2013, kirjoittanut omistaja.

Herättyäni aamulla, mietin, että mitä tekisin ensimmäisenä. Kunnes mieleeni tulikin hoitotuokio Ruutin kanssa ennen päivällä olevaa estevalmennusta. Kävelin rauhassa orien laitumelle, josta poimisin Ruutin mukaani talliin. Pujahdin portista sisään ja aloin heti kutsumaan Ruutia luokseni. Kuulin vain kavioiden kopinaa, kun kuusi suokki oria ryntäsi luokseni herkkujen toivossa. Nappasin hevosten joukosta Ruutin. Aukaisin portin ja pujahdin hevosen kanssa tarhasta ulos. Suljin vielä portin, ennen kuin lähdin taluttamaan oria talliin päin. Talutusmatka ei ollut kovinkaan onnistunut, koska ori oli ollut koko yön laitumella, eikä näköjään tykännyt siitä kun sitä ei illalla haettu sisälle, joten puskien kautta päästiin vasta talliin.

Tallissa laitoin Ruutin kiinni käytävälle ja lähdin hakemaan harjoja sekä varusteita. Kun tulin takaisin käytävälle tavaroiden kanssa, katsoi ori minua sillä silmin, ettei uskonut minun olevan tosissaan. Aloitin harjaamisen kovalla harjalla ensin kaulasta ja sitten siirryin loppu vartaloon. Tein saman toisellekkin puolelle. Siirryin pian jo pölyharjaan, jolla harjasin orin nopeasti läpi. Otin vielä piikkisuan, jolla harjasin orin hännän sekä harjan selviksi. Viimeisenä otin kaviokoukun, jolla puhdistin joka kavion huolellisesti yksi kerrallaan. Nyt kun ori oli harjauksen kannalta valmis, tein sille nopeasti etuharjaan letin. Ori viskoi päätään hullusti sekä yritti hieman näykkiä minua, kun tein lettiä. Heti kun letti oli valmis, laitoin satulan orin selkään. laitoin vyön nopeasti kiinni, ettei ori kerkeisi edes yrittää näykkiä. Sain vyön hyvin kiinni, joten siirryin laittamaan itselleni kypärän ja turvaliivin. Kun olin itse valmis, aukaisin orin päitset ja nostin ohjat sen kaulalle. Ori rupesi viskomaan päätään, muttei yrittänyt näykkiä. Lopulta sain sen rauhoittumaan ja ottamaan kuolaimet suuhunsa. Laitoin vielä suitsien kaikki remmit kiinni, ennen kun lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Maastakäsintreeni 01.03.2013, kirjoittanut Frango.

Ruutia olin tullut hoitamaan, ajattelin että tekisin sen kanssa kaikenlaisia temppuja maastakäsin, ja katsoin kuinka se kuuntelisi ihmistä. Tarhasta haettaessa suurin piirtein tulin narun perässä naama puskassa. Ruutilla oli virtaa ja olikin voimakkaampi kuin ajattelin. Kun olin selvinnyt tästä, laitoin sen äkkiä kiinni karsinaan ettei alkaisi temppuilemaan enempää. Harjasin sen nopeasti ja säilyinkin hengissä, ainakin toistaiseksi. Kentälle mentäessä taas sama juttu. Minä lensin pusikoissa ja ori uljaana tallusteli kentälle.

Asettelin Ruutin kentän päätyyn ympyrälle. Juoksutin sitä hieman ennen kuin ruvettiinkin sitten hommiin. Poika veti liinasta ja kohta volttimme olikin koko kentän kokoinen. Ori kuunteli ihan hyvin, mutta näytti tietenkin uudelle tyypille että kuka tässä oli pomo. Maastakäsin temput meni ihan hyvin. Se peruutti pienestäkin liinan heiluttamisesta ja siirtyi heti kun näki että minä liikuin. Myös käynnistä pysähtyminen tapahtui todella nopeasti. Ravista pysähtyminen taas ei. Tässä sain vetää että se ei lähtisi kenttää ympäri hienossa pukkilaukassa. Ruutilla oli kertynyt hieman virtaa...

Arvostelut

Palkittu 15.01.2014 SLA-tilaisuudessa:
16 - 19 - 21 - 20 - 20 = 96 p. / SLA-I
1. Erinomaiset tyypit ja leimat (5p.)
2. Pienehkö, mutta kaunis pää, alakaulainen. (3p.)
3. Hyvä pyöreä ja sopusuihtainen runko, hyvä takaosa. (5p.)
4. Pystyt vuohiset, muuten hyväasentoiset jalat (3p.)

Palkittu 15.10.2013 KRJ-tilaisuudessa:
18 (6+6+6) - 40 - 20 - 10 - 8 = 96 p. / KRJ-II

Palkittu 05.01.2014 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa:
17 - 18 - 17 - 18 = 70p / KTK-II
- Hyvät tyypit, sopusuhtainen runko, jyrkähkö lautanen, hieman hennot sääret.

Palkittu 20.03.2014 Yleislaatuarvostelussa:
33 (17+16) - 25 (17+8) - 17 - 17 - 4 = 96p / YLA1
Luonne on hauskasti ja elävästi kirjoitettu, mutta joistakin asioista jäätiin liikaa jaarittelemaan.