Kirjana on virtuaalihevonen

Saavutukset

PP-MVA arvonimi ansaittu 1/2015

Täyttänyt 3v 00.00.00
Täyttänyt 8v -

REK.NRO VH13-018-1276
SYNTYMÄAIKA 07.07.2012
KASVATTAJA Lamia (VRL-13332)
OMISTAJA Mustholma (VRL-04571)
ROTU, SP Suomenhevonen, tamma
VÄRI, SÄKÄ Punarautias (hopea), 146cm
PAINOTUS Yleispainotus
KOULUTUSTASO HeB, re 100cm, me 90cm

Luonne

Ensimmäiseltä kasvattamaltani varsalta toivoin paljon enkä mitään. Halusin hevosen, joka ei pyörisi hyrrää, jos en jaksaisi sen kanssa huonompina kausina olla niin aktiivinen, mutta halusin hevosen, joka olisi valmis menemään silloin kun meinattaisi. Kaiken kaikkiaan, halusin jotain liikaa ja jotain liian vähän, mutta lempeä ja kuuliainen sen jonkin tulisi olla. Sen sijaan sainkin Kiukun.

Sinä yönä kun Kiukku syntyi, en melkein malttanut pysyä nahoissani. Olin pitkään miettinyt yhdistelmää, josta tilaisin ja kasvattaisin ensimmäisen varsani. Kaihon Kaarinan, Kiukun emän, omistaja oli hyvin ymmärtäväinen innostukseni suhteen, niimpä oli hän antanut luvan minun majailla luonaan jotta pääsisin mahdollisesti näkemään varsomisen, jos onnekkaaksi heittäytyisin. Onnekashan minä olinkin, sillä eräänä iltana iltateen äärellä, huomasimme talon pirttiin kytketyssä kamerassa toimintaa. Kaarina oli varsomassa. Seurailimme tilannetta puuttumatta siihen, ellei tilanne niin vaatisi, ja vaati täyden keskittymisen jo vain istua aloillaan ruutua tuijottaen, kun halusi vain rynnätä talliin. Kaarina toimitti varsomisensa mallikkaasti, olihan se jo parin varsan pyöräyttänyt, joten varsan tullessa näkyviin en voinut enää hillitä itseäni, vaan olin jo tallissa ennenkuin tamman omistaja sinne menemistä ehti edes ehdottaa. Tallissa minua tervehti Kaarina, joka ei edes vaikuttanut uupuneelta, sekä pieni punainen myttyrä. Kirjana.

Kirjanasta oli tarkoitus tulla lempeä ja kiltti luonteeltaan ja näin tyttö kulkikin ensin lempinimellä Kiira. En tiedä mikä meni vikaan, kun kahdesta leppoisasta vanhemmasta syntyi pieni, punainen äkäpussi, mutta ehkä mikään ei vikaan mennytkään, sillä Kiukun kanssa en voi sanoa päässeeni ikinä helpolla, mutta en voi sanoa että mitään katuisinkaan.

Kiukku, lempinimensä mukaan, pitää ärhäkkyydensä näyttämisestä, eikä tytön jekkuja voi edes listata. Milloin heiluvat jalat niitä yrittäessä puhdistaa, milloin luimitaan ja pyöritään varustattaessa, milloin ei anneta ottaa kiinni. Kiukun kanssa toimeentullakseen vaaditaan ihmiseltä ehdotonta kärsivällisyyttä ja huumorintajuakin, tai ainakin pitkää pinnaa ja siedätyskykyä. Tyttö kun tuntuu oikein nauttivan siitä, mitä enemmän saa laittaa ihmisensä töihin ja yrittämään. Kaikesta huolimatta, ei tyttö ole koskaan ihmistä purrut, saati potkaissut tai yrittänyt tulla päälle. Se ei oikeastaan koskaan ole yrittänyt mitenkään satuttaa ihmistä, vain kujeilla ja ärsyttää.

Ratsastaessa tyttö hermostuu helposti jo ennenkuin selkään edes pääsee. Pelkkään lämmittelyyn tuntuu kuluvan tuplaten se aika, mitä muilla. Eikä tyttö koskaan päästä ratsastajaansa helpolla, vaan tekee kaikkensa päästäkseen oikomaan, kiertämään tai juoksemaan apujen alta pois. Kiukun kanssa vauhtia tuntuu olevan aina hieman enemmän kuin pitäisi, sillä jos jotain Kiukku rakastaa, niin se on lujaa menemistä. Tästä syystä ovatkin maastoreissut erittäin ikäviä sellaiselle, joka haluaisi köpötellä hiljakseen, kun tyttö hyrrää ylikierroksilla odottaen lupaa laukkaan. Kiukulla ollaankin panostettu esteratsastukseen, missä vauhtia myös saa aktiivisesti säädellä ja muistuttaa, että siihen itse hyppyynkin pitää keskittyä. Huolellisuudella ja yhteistyöllä tyttö hyppääkin hienosti ja mukavalla tyylilläkin, mutta jos ratsastaja ei pysy tarkkana, ei Kiukkukaan viitsi panostaa kaikkeaan, jolloin tulokset, etenkin pudonneet puomit, puhuvat puolestaan.

Jos ei paremmin tietäisi, luulisi Kiukun olevan pelkkä ilkeänsuopa pahantekijä. Vaatiikin aikaa ja rakkautta, mutta ennenkaikkea hiljaisen hetken, nähdäkseen tämän tytön sydämeen. Sillä juuri silloin kun lysähdät uupuneena maahan pitkän jahtaussession jälkeen, kun tyttöä et edes kauralla luoksesi houkuteltua saanut, voi kulua hetki, pitkäkin, mutta lopulta tunnet pehmeän puhalluksen poskellasi. Kääntyessä katsomaan katsovat uteliaat silmät takaisin, aivan kuin sanoen: "Joko luovutit? Hei, minähän vain leikin!", eikä tuolloin voi kuin huokaista ja myöntää, kuinka paljon tällaista hevosta voikaan kaikesta huolimatta rakastaa.

© Lamia

Sukutaulu


i. Enteenpoika evm.
prt sb, 144cm
yleispainotus
ii. Ensio evm.
prt, 142cm
iii. Veli-Viktor evm.
iie. Ajatar evm.
ie. Koivurannan Jasmiina evm.
trt sb, 154cm
iei. Jekku-Joonas evm.
iee. Koivurannan Rustiina evm.
e. Kaihon Kaarina evm.
hprn, 150cm
yleispainotus
ei. Kaihon Tuska evm.
hprn, 150cm
eii. Kirveenkantaja evm.
eie. Hailakka evm.
ee. Helmen Hosianna evm.
vrt, 147cm
eei. Huvipeli evm.
eee. Helmikäs evm.

Jälkeläiset


Syntymäaika sp. Nimi Isä Omistaja

31.05.2014 t. Ryövärin Suruvala Spiritismi
15.04.2014 o. Ryövärin Antisankari Monsteri-Morrison
01.04.2014 t. K.B. Sanavalmis Hukkareissu
19.02.2014 o. Ryövärin Morrison Monsteri-Morrison
02.12.2013 o. Ryövärin Marius Monsteri-Morrison



Kuvagalleria


Valmennukset

Estevalmennus 23.03.2014, valmentajana Florencia

Saapuessani valmentamaan Lamia oli jo verryttellyt kauniin värisen suomenhevostammansa. Jutustelimme hetken, jonka jälkeen siirryttiin työskentelemään kolmikaariselle kiemurauralle kasattujen oksereiden parissa. Alkuun esteet olivat aivan pieniä ja jokaisen hypyn jälkeen tuli tehdä voltti ja toistaa este uudelleen. Tehtävän tavoitteeena oli saada ulkoavut ratsastetuksi läpi, hevonen taipumaan sekä hyppäämään myös hieman pienemmiltä lähestymisiltä puhtaasti.

Pienet esteet eivät tuottaneet Kiukulle lainkaan ongelmia, vaikka hyppypaikat eivät aina sattuneetkaan täydellisiin kohtiin. Tamma kuitenkin vaikutti todella rehelliseltä hevoselta, joka yritti kaikkensa korjatakseen pienimmätkin virheet. Nostin lämmittelykertojen jälkeen esteet 90cm tasolle, eikä esteiden korkeuskaan näyttänyt tuottavan ratsukolle ongelmaa. Välikäyntejen aikana muutin kolmikaarisella olevat okserit linjaksi. Väleihin tuli ratsastaa vuoroin neljä tai viisi laukka askelta ja näin pääsimme mittaamaan sitä, kuinka hyvin Kati Lamiaa loppupeleissä kuunteli. Ensimmäisillä kerroilla neljän laukka-askeleen lyhennys onnistui vain toiseen väliin, mutta seuraavilla kerroilla Lamia paransi virheen ja Kiukku lähestyi esteitä kuuliaisemmin. Työskentely oli todella saumatonta ja viimeisen onnistuneen 100cm linjan jälkeen pyysin ratsukkoa loppuverryttelemään.

Kouluvalmennus 22.03.2014, valmentajana Pöpi

Lamian ja Kiukun alkuverryttelyt sujuivat rauhallisissa merkeissä samalla kun minä hörpin kaakaoni loppuun. Kun ratsukko oli saanut verryttelyt tehtyä, oli minunkin juomani kadonnut parempiin suihin. Teetätin alkuun ratsukolle yksinkertaisia volttisiirtymsiharjoituksia, sillä Kiukku tuntui olevan varsin tahmealla päällä. Napakat avut saivat punarautiaan tamman kuitenkin nostamaan pikkuhiljaa haluamallamme tahdilla niitä askellajeja. Lamian istunta oli lähes täydellinen, ja ratsukon yhteistyö alkoi sujua moitteettomasti. Niinpä pyysin ratsukkoa siirtymään keskihalkaisijalle tekemään sulkutaivutusta. Kaunis, pikkuinen hevonen suoritti tämän halukkaasti mutta rauhallisesti, enkä joutunut puuttumaan mihinkään suomenhevosen tekemiseen.

Seuraavana vuorossa olikin laukkatyöskentely. Kiukkua joutuikin suostuttelemaan ja maanittelemaan ennen kuin ratsastaja sai tammansa nostamaan tahtia. Laukkaa joutui tosin työstämään paljon, sillä Kiukku yritti välittömästi palata lepsuun elämäntyyliinsä. Napakoilla pohkeilla se pysyi laukassa, ja suoritti vielä halutut vaihdotkin moitteetta. Eipä siinä mitään, annoin ratsukolle luvan siirtyä uralle ravaamaan lisättyä vielä loppuun. Kiukku suoriutui odotuksien mukaisesti rauhallisesti ja ilman valituksia, joten minun puolestani sai ratsukko päätellä päivän valmennuksen tähän.

Kouluvalmennus 09.02.2014, valmentajana Mari H

Punarautias suomenhevonen ravaili kentällä kun saavuin ensimmäistä kertaa Ryövärin Ratsutilalle. Mennessäni lähemmäs huomasin, että ratsu hiukan hangoitteli vastaan välillä laahustaen ja ratsastajan käskiessä se lähti kaahottamaan. Kun ratsastaja huomasi minut, hän tuli tervehtimään ja esittäytyi Lamiaksi. Ratsukko oli kuulemma jo verrytellyt hyvän aikaa, mutta Kiukku-tamma oli edelleen vähän vastentahtoinen. Jatkoimme siis ihan perusasioista; päätyihin tehtiin pääty-ympyrät, joilla haettiin tasaista tahtia ja taivutusta. Suorille tehtiin siirtymisiä niin, että toisella pitkällä sivulla tehtiin käynti-ravi-käynti siirtymisiä ja toisella ravi-pysähdys-ravi siirtymisiä.

Pääty-ympyrät sujuivat hyvin ja ratsastajalle oli selvästi helpompaa pitää tasaista tahtia yllä ympyrällä kuin suoralla. Kiukku myös taipui ihan hyvin, vaikka ratsastaja saikin olla tarkkana, että tamma todellakin taipui eikä vain kääntänyt päätään. Siirtymisissä oli sitten vähän ongelmia. Kiukku ei reagoinut apuihin tarpeeksi nopeasti, ja siirtymiset olivat pitkiä, eikä ratsukko ehtinyt tehdä kuin yhden siirtymisen suoralle. Pyysin ratsastajaa ottamaan vähän kovemmat otteet käyttöön, kerran tamma ei pienemmistä avuista niin välittänyt.

Kun Lamia vähän terästi otteitaan ja varsinkin liikkeelle lähdössä napautti heti raipalla, alkoi siirtymisetkin sujua. Loppuun otettiin vielä laukkaa, mutta vain pääty-ympyröillä, että ratsukko ei kadottaisi tasaista tahtiaan, minkä olivat saaneet. Kiukku eteni alkuun aika vauhdikkaasti, mutta onneksi ympyrä hidasti tahtia jonkin verran ja tamma myös kuunteli ihan hyvin pidätteitä. Laukkatyöskentelyn jälkeen päästin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyjä.

Estevalmennus 26.12.2014, valmentajana Lamia

Joulukiireiden vuoksi oli treenaaminenkin jäänyt vähemmälle, joten mukavan pakkassään piristämänä oli aika taas kentälle suunnata. Olin pyytänyt luottohuutajani Emman paikalle valittamaan mahdollisista laiskoista avuista ja huonosta ryhdistä jotka jouluruuan ylensyönti ja tv:n ääressä laiskottelu tuovat mukanaan, eikö vain? Kiukku itse löytyi laiskanoloisena pihaton sisältä, mutta varustamaan taluttaessa taisi pikkupakkasen kirpeys tammankin päähän tarttua tai liikuttomattomuus oli tehnyt veronsa, sillä tyttö näytti piristyvän hetkessä ja tuttu tohina alkoi puskea itseään esiin.

Ja kyllähän se liikuttomattomuus näkyikin, sillä ei tyttö alkujaan paikallaan edes malttanut pysyä, vaan lähti pyörimään jo selkään noustessa. Suuntasinkin kentän sijaan aivan aluksi viereiselle niitylle joka omaksi onnekseni olikin paksun, koskemattoman lumen peitossa. Kunnon lumihankiharppominen sai Kiukun heti kunnolla töihin ja vyöryttämään enimmät touhotukset harteilta pois. Kentälle palatessa Emma olikin kasannut keskelle 60cm esteen edessä että jälkeen olevin puomein. Verryttelin Kiukkua vielä laukalla pääty-ympyröissä ja hankikahlauksesta huolimatta oli tyttö täynnä virtaa, eikä se malttanut edes siinä puhtaassa laukassakaan pysyä vaan yritti vaihtaa omaan bravuuriaskellajiinsa, mikä on jokin outo sekoitus peitsiä, laukkaa ja ravia, tietysti jalkojen mennessä jatkuvasti sekaisin.

Lopulta päästiin niitä hyppyjäkin tekemään, vaikka kova työ olikin pitää lähestyminen hyvänä ja kaahotus poissa - Emma siirtyi toiselle pitkistä suorista kokoamaan pidempää jumppasarjaa ja välillä jaksoi ystävällisesti huudella "Selkä suoraksi siellä!", "Älä anna sen kiilata!" ja "Pidätä, pidätä, pidätä!" -tyylisiä kommentteja. Pari ensimmäistä jumppasarjan ylitystä olivat aikamoista räpeltämistä, joten Emma hieman laski korkeutta ja viilasi välimatkoja, pian kuitenkin alkoi se rytmi löytymään ja Kiukkukin pääsi kunnolla nauttimaan sen hillittyään joka suuntaan vipeltäviä jalkojaan. Muutaman kerran korkeuksia viilattiin ylemmäksi eikä juuri ongelmia tullut esille, jolloin lopputreenistä tulikin yllättävän helppo ja miellyttävä, mitä nyt paria esteiden jälkeistä ilopukkisarjaa ei huomioida.

Tarinakilpailut

26.01.2014 ERJ tarinakilpailut Susirajassa, 90cm, 1. sija

Etsi netistä kuva tai gif, joka kuvaa suoritustanne. Kirjoita alle korkeintaan kahden virkkeen mittaiset saatesanat. Lisäys 30.12.: Arvostelussa otetaan huomioon, miten helppoa gif/kuva on ymmärtää ja miten hyvin saatesanat sitovat sen suoritukseen.

GIF "Fiilikset luokan jälkeen."

Tuomarin kommentti:
Tuomarit nauroivat etenkin gifille aivan katketakseen, loistavasti löydetty ja kun ”tarina” vielä sitoo kuvan noin onnistuneesti suoritukseen.

PKK Näyttelyt

» 24.03.2015 / Amarante / EM-jahti (avoin PP-MVA), tuom. nica /
"- Erilainen perspektiivi. Valokuvamainen ja hyvin piirretty. Hevosen kaula jotenkin ihmeellisessä asennossa, vasemmalla puolella joku möykky pään alla?"

» 13.06.2014 / Seppele / Muu kuva: Pääkuva, tuom. Minna / KP (EM: Kuvakulma)
"Onnistunut toteutus. Haastavasta kuva kulmasta piirretty. Pörröinen harja ja turpakarvat lähes kutittavat."

» 06.04.2014 / Hirttivaara / Muu kuva: pääkuva, tuom. Minna / KP
"Plussaa erilalisesta kuvakulmasta. Hyvä toteutus. Tekisi mieli silittää sitä turvasta."

» 01.02.2014 / Sumulahti / Muu kuva: Käsinpiirretyt/-maalatut, tuom. aksu / KP

» 29.12.2013 / Seppele / Muu kuva: Pääkuva, tuom. Anne / KP (EM: Perspektiivi)
"Vaikeasta kuvakulmasta toteutettu kuva, jossa värisävyt ja tunnelma ovat kohdillaan. Hevosen pörröinen harja on miltei käsinkosketeltavan pehmeä."

» 01.12.2013 / Azrak Racers / Ponitammat, tuom. Elisa / HY (SA)